Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1981. — 378 s. — ISBN: 951-717-248-6
Lapin eli saamen kielen historian tutkimuksella on pitkät perinteet, ja alan kirjallisuus on ehtinyt karttua jo kunnioitettavan laajaksi. Kokoava yleisesitys on kuitenkin näihin saakka puuttunut. Ei-lappologin on ollut hyvin vaikea lähestyä alaa, kun ainoina lähteinä ovat olleet erityisongelmia käsittelevät monografiat ja artikkelit. Tästä syystä monet näkyvät pitävän lapin kielihistoriaa eräänlaisena salatieteenä, johon ei ole asiaa muilla kuin harvoilla vihkiytyneillä. Mutta myös alan ammattilainen kaipaa monissa tilanteissa käsikirjaa, josta tarpeen tullen voisi nopeasti ja helposti tarkistaa tietonsa. Lisäksi lapin kielihistoria kuuluu maassamme suomen ja sen sukukielten yliopisto-opintoihin. Kurssikirjan puuttuminen on ollut ilmeinen epäkohta.
Näitä tarpeita tyydyttämään olen kirjani tarkoittanut. Jotta esityksestäni ei olisi paisunut kohtuuttoman laajaa, olen rajoittunut käsittelemään aihettani norjan-eli pohjoislapin näkökulmasta. Muiden murteiden kantaa olen tuonut esille vain, mikäli siihen on ollut erityistä aihetta koko lapin tai norjanlapin kielihistorian kannalta. Pääpaino on historiallisessa äänne- ja muoto-opissa. Kuitenkin johto-oppi on täytynyt jättää melko pinnallisen käsittelyn varaan, sillä alan perustutkimuskin on vielä miltei suorittamatta. Samasta syystä myös historiallinen lauseoppi on kuitattu vain lyhyellä sangen yleisluonteisella katsauksella.